Kun puhutaan väkivallasta, katse kääntyy helposti viranomaisiin, kuten poliisiin, sosiaalitoimen ammattilaisiin ja tuomioistuimiin. Nämä tahot tekevät tärkeää työtä, mutta väkivallan ehkäisy ei voi olla vain heidän vastuullaan.
Yhteisöillä ja yhdistyksillä on tärkeä rooli väkivallan ehkäisyssä. Sellainen, jota viranomainen ei voi korvata.
Väkivaltaongelmat ja niiden ehkäisy ovat yhteisön asia
Tutkimusten mukaan sosiaalinen ympäristö – perhe, kaveripiiri, naapurusto, harrastusyhteisö – on yksi merkittävimmistä väkivaltakäyttäytymiseen vaikuttavista tekijöistä. Ympäristö voi sekä altistaa väkivallalle että suojata sitä vastaan.
(Lähde: THL, Väkivallan ehkäisy, thl.fi)
Tämä tarkoittaa, että yhteisöllä on valta vaikuttaa; ei rangaistuskäytäntöjen kautta, vaan normien, kulttuurin ja ihmissuhteiden. Se, mitä pidetään hyväksyttävänä ja mitä ei, muotoutuu pitkälti siinä ryhmässä, johon ihminen kuuluu.
Viranomainen tulee usein mukaan vasta siinä vaiheessa elämää, kun jotain on jo tapahtunut ja mennyt pahasti pieleen. Yhteisö on sen sijaan läsnä koko ajan – ennen tapahtumia, niiden aikana ja niiden jälkeen.
Miksi ehkäisevä työ on haasteellista?
Ehkäisevän työn yksi ongelmista on resursseissa ja tilanteissa, joissa väkivaltaa ei vielä ole. Resursseja on helpompi myöntää kriisiin kuin ennaltaehkäisyyn.
Kun väkivaltaa tapahtuu, tarve toimia on ilmeinen. Kun väkivaltaa ei tapahdu, ei välttämättä paneuduta kysymykseen, miksi ei? Ehkäisevä työ ei saa ansaitsemaansa tunnustusta, mikä johtaa helposti siihen, että asioihin panostetaan vasta sitten, kun on jo liian myöhäistä.
Resurssit suunnataan näin ollen korjaavaan työhön – kriiseihin ja jälkihoitoon – ehkäisevän työn sijaan. Asia on ymmärrettävä, mutta lyhytnäköinen, ja pitkällä tähtäimellä ehkäisevä työ on sekä inhimillisesti että taloudellisesti järkevämpää.
Mitä yhteisöt ja yhdistykset voivat konkreettisesti tehdä?
Luoda turvalliset puitteet puhumiselle: Yhteisöissä ei ole välttämättä kulttuuria, jossa väkivallasta tai väkivallan uhasta puhutaan ääneen. Ensimmäinen askel on luoda tällainen kulttuuri – rohkaista jäseniä kertomaan, jos elämässä on vaikeaa, ja varmistaa, ettei kertomisesta seuraa häpeää tai syrjintää.
Kouluttaa jäseniä tunnistamaan merkit: Väkivaltaan liittyy usein pieniä, toistuvia tekoja: halveksumista, kontrollointia, pelottelua ja alistamista. Kun yhteisön jäsenet tietävät, mitä merkkejä etsiä, puuttuminen on mahdollista aikaisemmin. Varhainen puuttuminen on aina helpompaa kuin myöhäinen.
Kutsua asiantuntijoita puhumaan: Ulkopuolinen ääni voi avata silmät tavalla, johon yhteisön sisäinen toimija ei pysty. Puhujatilaisuus, jossa käsitellään väkivallan seurauksia omakohtaisen tarinan kautta, voi herättää ajatuksia ja muuttaa asenteita väkevämmin kuin mikään tiedote, esite tai tilasto.
Tehdä yhteistyötä paikallisten toimijoiden kanssa: Yhdistys ei tee työtä yksin. Yhteistyö paikallisen kouluterveydenhuollon, nuorisotyön tai väkivaltatyön ammattilaisten kanssa vahvistaa vaikuttavuutta. Muodostakaa verkosto, jossa tieto ja osaaminen liikkuvat.
Ottaa väkivallan ehkäisy osaksi yhteisön strategiaa: Parhaimmillaan väkivallan ehkäisy ei ole erillinen projekti, vaan osa yhdistyksen tai yhteisön arkea. Se näkyy toimintakulttuurissa, sääntöjen kirjauksissa ja siinä, miten jäseniä kohdellaan päivittäin.
Huomio nuorisoyhdistyksiin
Nuorten parissa toimiville yhdistyksille – kuten urheiluseuroille, partiolippukunnille, nuorisotiloille ja muille toimijoille – on erityisen tärkeää puhua väkivallan teemasta avoimesti. Nuoruudessa muodostuvat asenteet ja normit kantavat pitkälle aikuisuuteen.
Joillekin urheilujärjestöille erityinen haaste voi olla lajikulttuuri. Kilpailuhenki ja fyysinen kontakti voivat luoda ympäristön, jossa väkivaltainen käyttäytyminen normalisoituu helpommin. Tähän kannattaa herätä hyvissä ajoin. Valmentajilla ja ohjaajilla on tässä oma roolinsa – he ovat esimerkkejä, joihin nuoret katsovat.
Nuorten kanssa toimivissa yhdistyksissä kannattaa käydä läpi myös digitaalinen väkivalta: häirintä somessa, ryhmäpaine verkossa ja kiusaaminen digitaalisissa ympäristöissä ovat yhä yleisempiä ilmiöitä, joita yhdistyksetkin kohtaavat.
Väkivallan ehkäisytyö säästää inhimillisesti ja taloudellisesti
Väkivallalla on aina hinta. Se näkyy ennen kaikkea ihmisten ja yhteiskunnan hyvinvoinnissa, sairauspoissaoloissa, hoitokuluissa ja tuottavuuden laskussa. THL:n arvioiden mukaan perhe- ja lähisuhdeväkivallan kustannukset Suomessa ovat satoja miljoonia euroja vuodessa.
(Lähde: THL, thl.fi)
Ehkäisevä työ – oli se sitten puhujatilaisuus, koulutus tai avoin keskustelu – on investointi, jonka tuotto näkyy pitkällä aikavälillä.
Tomas tarjoaa yhteisöille ja yhdistyksille koko Suomen alueella konkreettisen tavan ottaa väkivallan ehkäisy osaksi omaa toimintaa. Hänen puheenvuoronsa väkivallasta oman kokemuksen kautta on käytännönläheinen, rehellinen ja vaikuttava.
Ota yhteyttä, tilaa
puhujakeikka ja tule mukaan tekemään työtä, jolla on merkitystä!
