Luvut ja tilastot väkivallan yleisyydestä voivat mennä helposti ohi, jos kuulija ei tunne, että asia koskettaa häntä. Faktat eivät siis ikävä kyllä aina puhuttele kuulijaa, varsinkaan nuorta.
Tarina sen sijaan kiinnostaa ja “osuu ja uppoaa” paremmin – juuri siksi tarinankerronta on yksi tehokkaimmista välineistä väkivallan ehkäisyssä ja asenteiden muuttamisessa.
Nuorten väkivaltaisuus ei synny tyhjästä
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan nuorten tekemä väkivalta on yhteydessä moniin taustatekijöihin: päihdekäyttöön, heikkoon impulssinhallintaan, epävakaaseen kasvuympäristöön ja ryhmäpaineeseen.
Yksi vähiten puhuttu, mutta merkittävimmistä nuorten väkivaltaisuuden taustatekijöistä on nimenomaan ryhmäpaine. Nuori, joka ei ehkä yksin toimisi epäsuotuisasti, voikin toimia hyvin eri tavalla ryhmässä – eritoten jos ryhmässä vallitsee kulttuuri, jossa “kovuus” ja aggressio näyttäytyvät ihailtuina ominaisuuksina.
Tarina nuorena koetusta väkivallasta kuullaan todella
Tomas kertoo oman tarinansa kautta, miten kaikki edellä mainitut tekijät olivat läsnä hänen nuoruudessaan. Päihteet tulivat kuvaan jo 10-vuotiaana. Väkivaltainen käyttäytyminen alkoi ennen yläkouluikää. Kaveripiiri, jossa elettiin, määritti pitkälti sen, mitä pidettiin normaalina – ja tämä normaali oli väkivallan ja päihteiden sävyttämää.
Tomas kertoo itse, kuinka hänen egoaan ruokki nimenomaan se, kun muut katsoivat häntä ylöspäin, jopa peläten. Voittamattomuuden tunne oli koukuttava. Se oli myös vaarallinen.
Kun nuori kuulee tämän kokemuksen jonkun omana tarinana, henkilön itse kertomana, tilanteen tunnistaminen ja samaistuminen ovat mahdollisia. Kokemuksesta puhuminen ei tuomitse ketään, mutta se herättää kuulijan.
Juuri tämän vuoksi tarinat, jotka kertovat seurauksista realistisesti, ovat niin voimakkaita ja väkeviä.
Lähisuhdeväkivalta voi juontaa juurensa lapsuuteen ja nuoruuteen
Lähisuhdeväkivalta on Suomessa vakava ja aliraportoitu ongelma. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan noin 17 prosenttia suomalaisista naisista on kokenut nykyisen kumppanin taholta fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa. Miesten kokema lähisuhdeväkivalta jää vielä useammin piiloon.
(Lähde: THL, thl.fi)
Lähisuhdeväkivalta alkaa harvoin fyysisestä iskusta. Se alkaa usein kontrollista, vähättelystä ja eristämisestä – käyttäytymisestä, joka voi juontaa juurensa jo paljon aikaisemmalle, nuoruuden ajoille opittuihin tapoihin toimia.
Juuri siksi nuorten väkivaltaisuuteen puuttuminen ei ole vain nuorisotyön asia – se on myös ennaltaehkäisyä tulevaisuuden lähisuhdeväkivaltaa vastaan.
Tarina väkivallasta omalta polulta on faktaa vahvempi
Tunteisiin vetoava tarina, jossa joku kertoo avoimesti omasta polustaan – siitä, miten väkivaltainen nuoruus olisi jatkuessaan voinut johtaa hyvin erilaiseen aikuisuuteen – madaltaa kynnystä tunnistaa omat toimintamallit ja hakea apua hyvissä ajoin.
Tomas kuvaa omassa tarinassaan, kuinka hänen maailmassaan väkivalta oli arkipäivää jo alakouluikäisestä lähtien. Se oli tapa purkaa pahaa oloa, hankkia arvostusta ja ratkaista konflikteja. Tapa kulki mukana Tomaksen kasvaessa nuoreksi. Kukaan ei onnistunut haastamaan tätä mallia – ennen kuin yksi hetki elämässä teki sen raskaalla, pysäyttävällä tavalla.
Luitko jo
Tomaksen tarinan kokonaisuudessaan?
Miksi tunnekokemus muuttaa asenteita?
Ihminen oppii ja muuttaa ajatteluaan helpommin tunteen kuin tiedon kautta. Tätä tukee sosiaalipsykologinen tutkimus, jonka mukaan narratiivisella viestinnällä – eli tarinankerronnalla – on merkittävä vaikutus asenteiden muutokseen erityisesti arkaluonteisissa aiheissa.
(Lähde: Green & Brock, 2000, "Transportation into narrative worlds", Journal of Personality and Social Psychology)
Tutkijat kutsuvat tätä "kulkeutumiseksi tarinaan" – tilaksi, jossa kuulija uppoutuu tarinaan niin syvästi, että hän alkaa nähdä maailman tarinan henkilön silmin. Tässä tilassa uudet näkökulmat ja asennemuutokset ovat mahdollisia tavalla, johon pelkkä tiedonsiirto ei pysty.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että ihminen, joka on kuullut oikean ihmisen oikean tarinan, toimii todennäköisemmin toisin kuin ihminen, joka on vain lukenut tai kuullut tilastotietoa. Tarinaan voi samaistua. Tilastoon ei.
Häpeä on vahva muuri, mutta tarina voi kaataa sen
Sekä väkivallan tekemiseen että sen kohteena olemiseen liittyy valtava häpeä. Häpeä on se, mikä johtaa hiljaisuuteen, mikä estää avun hakemisen ja mikä antaa väkivallalle tilaa jatkua.
Kun joku astuu muiden eteen ja kertoo rehellisesti elämästään: “Minä tein näitä asioita, minulla oli päihdeongelma, minä olin väkivaltainen”, hän tekee samalla jotain erittäin merkittävää. Hän osoittaa, että näistä asioista voi puhua, ja puhuminen voi vapauttaa väkivallan tiukasta otteesta.
On myös tärkeä huomio, että nuori voi tarinankerronnan kautta alkaa ymmärtämään, miten valinnoilla on seurauksia ja miten aina voi valita toisin.
Tomas ei kerro omaa tarinaansa puhujakeikoilla turhan kaunistellen. Hän kertoo sen rehellisesti sellaisena, kuin elämä sen todellisuudessa kirjoitti. Juuri tämä rehellisyys tekee puheenvuoroista vaikuttavia.
Tomas jakaa tarinaansa ja oppejaan tekemällä
puhujakeikkoja yrityksissä, yhteisöissä ja oppilaitoksissa koko Suomessa.
Ota yhteyttä, niin jutellaan lisää, ja räätälöidään puhujakeikka juuri teille.
