Kampanjat, tiedotteet ja tempaukset levittävät tehokkaasti tietoa ja sanomaa. Kuinka tehokkaasti ne sitten muuttavat lopulta asenteita?
Asenteen muutos mahdollistuu helpommin, kun ihminen kokee aidosti tunnetta tiettyä asiaa kohtaan. Tämä tunne syntyy varmemmin silloin, kun henkilö kuulee tarinan toiselta – sellaiselta, jolla on painavaa kerrottavaa oman kokemuksensa kautta.
Siksi oman tarinan kertominen ja sen jakaminen yleisölle on väkivallan vastaisen työn tehokkaimpia työkaluja.
Tieto ei yksin riitä
Kaikki tietävät, että väkivalta on väärin. Silti väkivaltaa esiintyy edelleen. Kaikki myös tietävät, että päihteet voivat tuhota elämän. Silti päihteiden käyttö jatkuu. Tieto ei yksin muuta käyttäytymistä.
Päätöksenteko – erityisesti nuorilla ja tilanteissa, joissa tunteet tai ryhmäpaine ovat läsnä – perustuu harvoin pelkkään tietoon. Se perustuu tunteisiin, identiteettiin ja yhteisön normeihin.
(Lähde: Kahneman, D., Thinking, Fast and Slow, 2011)
Tarina puhuttelee juuri näitä tasoja. Se ei arvostele eikä luennoi saarnaavaan sävyyn – se kutsuu kuulijan kertojan kanssa saman kokemuksen äärelle.
Miksi juuri oma tarina todellisesta elämästä?
Fiktiivinen tarina voi koskettaa ja dokumentti herättää. Yleisön edessä seisovan, läsnä olevan henkilön kertomus omasta elämästä on aivan toisella tasolla.
Henkilö, joka jakaa tarinansa vaikeista kokemuksista, on muiden edessä auki omana itsenään. Hänestä välittyvät kaikki tunteet ja tapahtumat aina virheiden tekemisestä heikkouden hetkiin, häpeään ja lopulta toivoon.
Tomas ei kerro
tarinaansa selittääkseen itseään. Tomas kertoo kokemuksistaan, koska hän tietää, että joku yleisössä todennäköisesti voi päätyä tai jo olla sillä polulla, jolla Tomas itsekin aikoinaan oli. Kuulija ei ehkä ole koskaan aiemmin kuullut kenenkään kertomana, ääneen sanottuna, mihin polku voi pahimmillaan viedä.
Se hetki, kun kuulija tunnistaa itsensä tarinasta, on hetki, joka voi johtaa pysyvään asenteiden muutokseen.
Haavoittuvuus on vahvuutta ja rohkeutta, ei heikkoutta
Haavoittuvuuden näyttäminen voimaannuttaa. Kun puhuja, tai vaikkapa yleisössä istuva kuulija, uskaltaa kertoa eksyneensä, epäonnistuneensa ja tehneensä väärin, se on todellista rohkeutta.
Tämä rohkeus resonoi yleisössä. Se antaa luvan olla epätäydellinen. Se antaa luvan myöntää ongelman olemassaolo. Se voi olla myös ensimmäinen askel kohti muutosta.
Brené Brown, tutkija ja kirjailija, on tutkinut haavoittuvuuden merkitystä ihmisten välisessä yhteydessä. Hänen mukaansa haavoittuvuus on yhteyden perusta – ei este sille.
(Lähde: Brown, B., Daring Greatly, 2012)
Oman haavoittuvuuden jakaminen ei ole välttämättä kuitenkaan helppoa. Se vaatii uskallusta seistä oman menneisyytensä edessä ja sanoa ääneen ne asiat, joita todella tapahtui.
Vaikuttavuus ei synny sattumalta
Hyvä tarina ei ole sama kuin pitkä ja moniulotteinen tarina. Hyvä tarina on selkeä, rehellinen ja rakennettu niin, että kuulija pystyy seuraamaan tarinaa ja lopulta samaistumaan siihen.
Vaikuttavassa tarinankerronnassa on yleensä kolme osaa: lähtötilanne (miltä elämä näytti ennen), käännekohta (hetki, joka muutti kaiken) ja uusi suunta (mitä tapahtuneen jälkeen). Tämä rakenne auttaa kuulijaa jäsentämään, mitä opittavaa tilanteessa on, myös omaa elämää varten.
Tomaksen kokemustarinassa toistuu edellinen rytmi: nuoruus väkivallan ja päihteiden keskellä, käännekohta aivovamman myötä ja pitkä kuntoutus, ja uutena suuntana sanoSTOPväkivallalle-liike, yrittäjyys sekä isäksi tuleminen. Tarina on kaikessa traagisuudessaan kiinnostava, mukaansatempaava ja toivoa luova.
Tarinoiden jakaminen on yhteiskunnallinen teko
Omien vaikeiden kokemusten jakaminen on yhteiskunnallinen teko. Helposti vaietut kokemukset ja aiheet nostetaan pöydälle, ja samalla kuulijoilla on mahdollisuus löytää omaa tarttumapintaa asioihin. Tarinasta voi tunnistaa itsensä ja saada rohkeutta puhua myös omista vaikeuksista.
Tämä on erityisen tärkeää väkivallan ja päihteiden kentällä. Ne ovat aiheita, joissa häpeä on yksi suurimmista esteistä avun hakemiselle ja muutoksen tekemiselle.
Tarinankerronnan yhteiskunnallinen voima on juuri tässä: tarinan kuulija ei saa vain kipinää muutokselle, vaan myös kulttuurin ja yhteiskunnan on mahdollista muuttua.
Miten tarinankerrontaa voi hyödyntää omassa organisaatiossa?
Tarinankerronnan voima ei rajoitu esiintymislavoille. Myös yhteisöt, yritykset ja yhdistykset voivat hyödyntää sitä omassa viestinnässään ja arvoissaan.
Käytännössä tämä voi tarkoittaa työntekijöiden tai yhteistyökumppaneiden merkittävien tarinoiden jakamista, mikäli he niin haluavat. Yritykset voivat järjestää sisäisiä tilaisuuksia, joissa kokemuksista puhutaan turvallisessa ympäristössä. Ratkaisu on kutsua paikalle myös ulkopuolinen puhuja, jonka tarina herättää yhteisössä ajatuksia.
Tomaksen tarina on esimerkki siitä, miten yksi ääni voi muuttaa salin tunnelman ja antaa kuulijalle jotain, mikä pysäyttää, opettaa ja jää mieleen. Tomas vie liikkeensä sanoSTOPväkivallalle merkeissä viestiään kouluihin, yrityksiin, yhdistyksiin ja tapahtumiin kaikkialla Suomessa. Jokainen puheenvuoro räätälöidään tilaajan tarpeisiin.
Ota yhteyttä ja tilaa
puhujakeikka!
