Vaikea kokemus ei katoa, vaikka siitä vaikenisi. Sitä ei voi sulkea pois ja ajatella ajan hoitavan asiaa itsestään. Moni kantaa ikävä kyllä mukanaan raskasta taakkaa vuosia – joskus läpi elämän ilman, että asiaa käsitellään ääneen siitä avoimesti ja rehellisesti puhuen.
Joillakin ihmisillä tie on kuitenkin toisenlainen. Sillä tiellä vaikea menneisyys muuttuu askel askeleelta voimaksi ja ymmärrykseksi.
Trauma jättää jälkensä, mutta ei määritä loppua
Traumaattinen kokemus voi olla moniulotteinen. Vakava loukkaantuminen, väkivalta, pitkäaikainen laiminlyönti tai pelottava kokemus tietyissä tilanteissa voivat jättää sekä fyysisiä että henkisiä traumoja. Suomen Mielenterveys ry:n mukaan trauma voi vaikuttaa ihmisen toimintakykyyn, ihmissuhteisiin ja itsetuntoon pitkään kestäneiden kokemusten jälkeen.
Tomas on esimerkki siitä, miten trauma voi tarjota tien eheytymiseen. Hän sai 15-vuotiaana vakavan iskun päähänsä, josta seurasi aivoverenvuoto ja vakava aivovamma. Hän oli neliraajahalvaantunut, koomassa ja lääkärit epäilivät toipumista. Siitä huolimatta – tai ehkä juuri sen vuoksi – Tomaksesta kasvoi ihminen, joka on kääntänyt traumat vahvuudeksi ja kyvyksi auttaa muita.
Trauma ei siis määritä ihmisen elämän loppua, mutta se voi olla yksi merkittävä luku tarinassa.
Mitä tapahtuu, kun trauma jää käsittelemättä?
Käsittelemätön trauma ei häviä – se muuttaa muotoaan. Se voi näkyä ahdistuneisuutena, univaikeuksina, ylivireytenä tai vaikeutena luottaa muihin. Se voi johtaa päihteiden käyttöön, vetäytymiseen tai vaikeuksiin ihmissuhteissa.
Tomas kertoo, miten hän itse turvautui alkoholiin vuosien ajan sen jälkeen, kun hänen elämänsä romahti. Kyse oli ajasta, joka muodostui arjeksi väkivallasta selviämisen jälkeen. Siitä arjesta puuttui sisältö ja suunta.
Käsittelemätön trauma on kuin haava, jota laastari suojaa, mutta joka ei koskaan pääse parantumaan täysin. Päällisin puolin se voi näyttää siistiltä, mutta pinnan alla on edelleen kivulias kohta.
Kolme vaihetta matkalla traumasta kohti muutosta
1. Tunnistaminen: Ensimmäinen askel on tunnistaa, että jotain on tapahtunut ja tapahtuma on jättänyt jäljen. Monelle tämä kuulostaa itsestään selvältä, mutta käytännössä ihmiset elävät vuosikausia kieltäen tai selittäen pois sitä, mitä ovat kokeneet. Apua on lupa hakea ja ottaa vastaan.
Tunnistaminen ei tarkoita, että täytyy osata nimetä kokemus traumaksi tai käyttää psykologian termejä. Riittää, että alkaa kuunnella itseään: mikä on sellainen asia, jota en ole vielä oikeasti käynyt läpi?
2. Prosessointi: Kokemus pitää käydä läpi jollakin tavalla. Se voi tapahtua terapiassa, kirjoittamalla, luovuuden kautta tai luotettavien ihmisten kanssa puhumalla. Oleellista on, että kokemus tulee näkyväksi sen sijaan, että se jää pelkäksi pinnan alla muhivaksi tunteeksi.
Prosessointi voi olla hidasta ja epälineaarista. Välillä tuntuu, että asiat etenevät, välillä tuntuu siltä kuin olisi taas lähtöruudussa. Tämä kuuluu prosessiin – se ei tarkoita kuitenkaan epäonnistumista.
3. Merkityksen löytäminen: Tämä vaihe ei tule käskemällä eikä aikataulun mukaan. Monelle tulee kuitenkin se hetki jossain vaiheessa, jolloin he alkavat nähdä, mitä vaikea kokemus on opettanut ja miten se voi tuoda uusia merkityksiä elämään.
Tomas löysi merkityksensä puhumalla omasta kokemuksestaan, jollekin toiselle merkitys voi tarkoittaa jotain aivan muuta. Tärkeää on tietää, että merkityksen voi löytää ja sitä voi etsiä yhdessä toisen saman kokeneen tai ammattilaisen kanssa.
Oma tarina on kaikilla erilainen
Kaikkien ei tarvitse nousta lavalle kertomaan tarinaansa. Jokainen voi kuitenkin tehdä sen omalla tavallaan: katsoa taaksepäin ilman tuomitsemista ja kysyä, mitä tämä on minulle opettanut? Mitä vahvuuksia minussa on juuri siksi, että olen selvinnyt traumaattisesta kokemuksesta?
Psykologiassa tätä kutsutaan posttraumaattiseksi kasvuksi. Käsitteellä tarkoitetaan positiivista muutosta, jota voi kokea vaikean elämäntapahtuman jälkeen. Tutkimusten mukaan monet ihmiset raportoivat kasvaneensa henkilökohtaisesti, löytäneensä uusia mahdollisuuksia tai syventäneensä ihmissuhteitaan vastoinkäymisten jälkeen.
(Lähde: Tedeschi & Calhoun, 1996, Journal of Traumatic Stress)
On myös tilanteita, joissa oma traumojen prosessointi ei riitä, mikä on täysin normaalia. Jos traumaattinen kokemus vaikuttaa merkittävästi arjen toimintakykyyn, ihmissuhteisiin tai mielenterveyteen, on syytä hakeutua ammattilaisen luo.
Suomessa traumaterapiaa tarjotaan muun muassa psykiatrian poliklinikoilla, yksityisillä terapeuteilla ja mielenterveyspalveluissa. Myös Mieli ry:n kriisipuhelin (09 2525 0111) tarjoaa apua akuuteissa tilanteissa.
(Lähde: mieli.fi)
Avun hakeminen ei ole heikkous. Se on rohkeus ottaa oma toipuminen vakavasti.
Voimaksi kääntäminen ei tarkoita unohtamista
On tärkeä huomata, että kokemuksen kääntäminen vahvuudeksi ei tarkoita, että asia olisi ohi tai että sitä ei saisi enää surra ja käsitellä. Se tarkoittaa, että kokemus saa paikkansa osana elämää: sen hyväksyy, eikä kokemus enää hallitse tai rajoita merkittävästi elämää.
Toipuminen on prosessi, ei tapahtuma. Siihen kuuluu ylä- ja alamäkiä, ja joskus tarvitaan ammattilaisen apua. Tärkeintä on, ettei sitä tarvitse tehdä yksin.
Tomas kertoo omasta toipumispolustaan
puhujakeikoilla avoimesti ja rehellisesti. Hänen puheenvuoronsa antavat kuulijoille luvan käsitellä myös heidän omia kokemuksiaan ja nähdä ne uudessa valossa.
Tomas vierailee yrityksissä, yhteisöissä ja oppilaitoksissa koko Suomessa.
Ota yhteyttä, niin jutellaan lisää, ja räätälöidään puhujakeikka juuri teille.
