sanostopvakivallalle-fi-mig

Miksi oman tarinan kertominen on tehokkain työkalu asenteiden muuttamiseen

Fri, 08 May 2026 17:26:59 GMT

Miksi oman tarinan kertominen on tehokkain työkalu asenteiden muuttamiseen

Kampanjat, tiedotteet ja tempaukset levittävät tehokkaasti tietoa ja sanomaa. Kuinka tehokkaasti ne sitten muuttavat lopulta asenteita?

Asenteen muutos mahdollistuu helpommin, kun ihminen kokee aidosti tunnetta tiettyä asiaa kohtaan. Tämä tunne syntyy varmemmin silloin, kun henkilö kuulee tarinan toiselta – sellaiselta, jolla on painavaa kerrottavaa oman kokemuksensa kautta.

Siksi oman tarinan kertominen ja sen jakaminen yleisölle on väkivallan vastaisen työn tehokkaimpia työkaluja.

Tieto ei yksin riitä

Kaikki tietävät, että väkivalta on väärin. Silti väkivaltaa esiintyy edelleen. Kaikki myös tietävät, että päihteet voivat tuhota elämän. Silti päihteiden käyttö jatkuu. Tieto ei yksin muuta käyttäytymistä.

Päätöksenteko – erityisesti nuorilla ja tilanteissa, joissa tunteet tai ryhmäpaine ovat läsnä – perustuu harvoin pelkkään tietoon. Se perustuu tunteisiin, identiteettiin ja yhteisön normeihin. (Lähde: Kahneman, D., Thinking, Fast and Slow, 2011)

Tarina puhuttelee juuri näitä tasoja. Se ei arvostele eikä luennoi saarnaavaan sävyyn – se kutsuu kuulijan kertojan kanssa saman kokemuksen äärelle.

Miksi juuri oma tarina todellisesta elämästä?

Fiktiivinen tarina voi koskettaa ja dokumentti herättää. Yleisön edessä seisovan, läsnä olevan henkilön kertomus omasta elämästä on aivan toisella tasolla.

Henkilö, joka jakaa tarinansa vaikeista kokemuksista, on muiden edessä auki omana itsenään. Hänestä välittyvät kaikki tunteet ja tapahtumat aina virheiden tekemisestä heikkouden hetkiin, häpeään ja lopulta toivoon.

Tomas ei kerro tarinaansa selittääkseen itseään. Tomas kertoo kokemuksistaan, koska hän tietää, että joku yleisössä todennäköisesti voi päätyä tai jo olla sillä polulla, jolla Tomas itsekin aikoinaan oli. Kuulija ei ehkä ole koskaan aiemmin kuullut kenenkään kertomana, ääneen sanottuna, mihin polku voi pahimmillaan viedä.

Se hetki, kun kuulija tunnistaa itsensä tarinasta, on hetki, joka voi johtaa pysyvään asenteiden muutokseen.

Haavoittuvuus on vahvuutta ja rohkeutta, ei heikkoutta

Haavoittuvuuden näyttäminen voimaannuttaa. Kun puhuja, tai vaikkapa yleisössä istuva kuulija, uskaltaa kertoa eksyneensä, epäonnistuneensa ja tehneensä väärin, se on todellista rohkeutta.

Tämä rohkeus resonoi yleisössä. Se antaa luvan olla epätäydellinen. Se antaa luvan myöntää ongelman olemassaolo. Se voi olla myös ensimmäinen askel kohti muutosta.

Brené Brown, tutkija ja kirjailija, on tutkinut haavoittuvuuden merkitystä ihmisten välisessä yhteydessä. Hänen mukaansa haavoittuvuus on yhteyden perusta – ei este sille. (Lähde: Brown, B., Daring Greatly, 2012)

Oman haavoittuvuuden jakaminen ei ole välttämättä kuitenkaan helppoa. Se vaatii uskallusta seistä oman menneisyytensä edessä ja sanoa ääneen ne asiat, joita todella tapahtui.

Vaikuttavuus ei synny sattumalta

Hyvä tarina ei ole sama kuin pitkä ja moniulotteinen tarina. Hyvä tarina on selkeä, rehellinen ja rakennettu niin, että kuulija pystyy seuraamaan tarinaa ja lopulta samaistumaan siihen.

Vaikuttavassa tarinankerronnassa on yleensä kolme osaa: lähtötilanne (miltä elämä näytti ennen), käännekohta (hetki, joka muutti kaiken) ja uusi suunta (mitä tapahtuneen jälkeen). Tämä rakenne auttaa kuulijaa jäsentämään, mitä opittavaa tilanteessa on, myös omaa elämää varten.

Tomaksen kokemustarinassa toistuu edellinen rytmi: nuoruus väkivallan ja päihteiden keskellä, käännekohta aivovamman myötä ja pitkä kuntoutus, ja uutena suuntana sanoSTOPväkivallalle-liike, yrittäjyys sekä isäksi tuleminen. Tarina on kaikessa traagisuudessaan kiinnostava, mukaansatempaava ja toivoa luova.

Tarinoiden jakaminen on yhteiskunnallinen teko

Omien vaikeiden kokemusten jakaminen on yhteiskunnallinen teko. Helposti vaietut kokemukset ja aiheet nostetaan pöydälle, ja samalla kuulijoilla on mahdollisuus löytää omaa tarttumapintaa asioihin. Tarinasta voi tunnistaa itsensä ja saada rohkeutta puhua myös omista vaikeuksista.

Tämä on erityisen tärkeää väkivallan ja päihteiden kentällä. Ne ovat aiheita, joissa häpeä on yksi suurimmista esteistä avun hakemiselle ja muutoksen tekemiselle.

Tarinankerronnan yhteiskunnallinen voima on juuri tässä: tarinan kuulija ei saa vain kipinää muutokselle, vaan myös kulttuurin ja yhteiskunnan on mahdollista muuttua.

Miten tarinankerrontaa voi hyödyntää omassa organisaatiossa?

Tarinankerronnan voima ei rajoitu esiintymislavoille. Myös yhteisöt, yritykset ja yhdistykset voivat hyödyntää sitä omassa viestinnässään ja arvoissaan.

Käytännössä tämä voi tarkoittaa työntekijöiden tai yhteistyökumppaneiden merkittävien tarinoiden jakamista, mikäli he niin haluavat. Yritykset voivat järjestää sisäisiä tilaisuuksia, joissa kokemuksista puhutaan turvallisessa ympäristössä. Ratkaisu on kutsua paikalle myös ulkopuolinen puhuja, jonka tarina herättää yhteisössä ajatuksia.

Tomaksen tarina on esimerkki siitä, miten yksi ääni voi muuttaa salin tunnelman ja antaa kuulijalle jotain, mikä pysäyttää, opettaa ja jää mieleen. Tomas vie liikkeensä sanoSTOPväkivallalle merkeissä viestiään kouluihin, yrityksiin, yhdistyksiin ja tapahtumiin kaikkialla Suomessa. Jokainen puheenvuoro räätälöidään tilaajan tarpeisiin.

Ota yhteyttä ja tilaa puhujakeikka !

Väkivallan ehkäisy ei ole vain poliisin asia: Opas yhteisöille ja yhdistyksille

Fri, 08 May 2026 17:24:52 GMT

Väkivallan ehkäisy ei ole vain poliisin asia: Opas yhteisöille ja yhdistyksille

Kun puhutaan väkivallasta, katse kääntyy helposti viranomaisiin, kuten poliisiin, sosiaalitoimen ammattilaisiin ja tuomioistuimiin. Nämä tahot tekevät tärkeää työtä, mutta väkivallan ehkäisy ei voi olla vain heidän vastuullaan.

Yhteisöillä ja yhdistyksillä on tärkeä rooli väkivallan ehkäisyssä. Sellainen, jota viranomainen ei voi korvata.

Väkivaltaongelmat ja niiden ehkäisy ovat yhteisön asia

Tutkimusten mukaan sosiaalinen ympäristö – perhe, kaveripiiri, naapurusto, harrastusyhteisö – on yksi merkittävimmistä väkivaltakäyttäytymiseen vaikuttavista tekijöistä. Ympäristö voi sekä altistaa väkivallalle että suojata sitä vastaan. (Lähde: THL, Väkivallan ehkäisy, thl.fi)

Tämä tarkoittaa, että yhteisöllä on valta vaikuttaa; ei rangaistuskäytäntöjen kautta, vaan normien, kulttuurin ja ihmissuhteiden. Se, mitä pidetään hyväksyttävänä ja mitä ei, muotoutuu pitkälti siinä ryhmässä, johon ihminen kuuluu.

Viranomainen tulee usein mukaan vasta siinä vaiheessa elämää, kun jotain on jo tapahtunut ja mennyt pahasti pieleen. Yhteisö on sen sijaan läsnä koko ajan – ennen tapahtumia, niiden aikana ja niiden jälkeen.

Miksi ehkäisevä työ on haasteellista?

Ehkäisevän työn yksi ongelmista on resursseissa ja tilanteissa, joissa väkivaltaa ei vielä ole. Resursseja on helpompi myöntää kriisiin kuin ennaltaehkäisyyn.

Kun väkivaltaa tapahtuu, tarve toimia on ilmeinen. Kun väkivaltaa ei tapahdu, ei välttämättä paneuduta kysymykseen, miksi ei? Ehkäisevä työ ei saa ansaitsemaansa tunnustusta, mikä johtaa helposti siihen, että asioihin panostetaan vasta sitten, kun on jo liian myöhäistä.

Resurssit suunnataan näin ollen korjaavaan työhön – kriiseihin ja jälkihoitoon – ehkäisevän työn sijaan. Asia on ymmärrettävä, mutta lyhytnäköinen, ja pitkällä tähtäimellä ehkäisevä työ on sekä inhimillisesti että taloudellisesti järkevämpää.

Mitä yhteisöt ja yhdistykset voivat konkreettisesti tehdä?

Luoda turvalliset puitteet puhumiselle: Yhteisöissä ei ole välttämättä kulttuuria, jossa väkivallasta tai väkivallan uhasta puhutaan ääneen. Ensimmäinen askel on luoda tällainen kulttuuri – rohkaista jäseniä kertomaan, jos elämässä on vaikeaa, ja varmistaa, ettei kertomisesta seuraa häpeää tai syrjintää.

Kouluttaa jäseniä tunnistamaan merkit: Väkivaltaan liittyy usein pieniä, toistuvia tekoja: halveksumista, kontrollointia, pelottelua ja alistamista. Kun yhteisön jäsenet tietävät, mitä merkkejä etsiä, puuttuminen on mahdollista aikaisemmin. Varhainen puuttuminen on aina helpompaa kuin myöhäinen.

Kutsua asiantuntijoita puhumaan: Ulkopuolinen ääni voi avata silmät tavalla, johon yhteisön sisäinen toimija ei pysty. Puhujatilaisuus, jossa käsitellään väkivallan seurauksia omakohtaisen tarinan kautta, voi herättää ajatuksia ja muuttaa asenteita väkevämmin kuin mikään tiedote, esite tai tilasto.

Tehdä yhteistyötä paikallisten toimijoiden kanssa: Yhdistys ei tee työtä yksin. Yhteistyö paikallisen kouluterveydenhuollon, nuorisotyön tai väkivaltatyön ammattilaisten kanssa vahvistaa vaikuttavuutta. Muodostakaa verkosto, jossa tieto ja osaaminen liikkuvat.

Ottaa väkivallan ehkäisy osaksi yhteisön strategiaa: Parhaimmillaan väkivallan ehkäisy ei ole erillinen projekti, vaan osa yhdistyksen tai yhteisön arkea. Se näkyy toimintakulttuurissa, sääntöjen kirjauksissa ja siinä, miten jäseniä kohdellaan päivittäin.

Huomio nuorisoyhdistyksiin

Nuorten parissa toimiville yhdistyksille – kuten urheiluseuroille, partiolippukunnille, nuorisotiloille ja muille toimijoille – on erityisen tärkeää puhua väkivallan teemasta avoimesti. Nuoruudessa muodostuvat asenteet ja normit kantavat pitkälle aikuisuuteen.

Joillekin urheilujärjestöille erityinen haaste voi olla lajikulttuuri. Kilpailuhenki ja fyysinen kontakti voivat luoda ympäristön, jossa väkivaltainen käyttäytyminen normalisoituu helpommin. Tähän kannattaa herätä hyvissä ajoin. Valmentajilla ja ohjaajilla on tässä oma roolinsa – he ovat esimerkkejä, joihin nuoret katsovat.

Nuorten kanssa toimivissa yhdistyksissä kannattaa käydä läpi myös digitaalinen väkivalta: häirintä somessa, ryhmäpaine verkossa ja kiusaaminen digitaalisissa ympäristöissä ovat yhä yleisempiä ilmiöitä, joita yhdistyksetkin kohtaavat.

Väkivallan ehkäisytyö säästää inhimillisesti ja taloudellisesti

Väkivallalla on aina hinta. Se näkyy ennen kaikkea ihmisten ja yhteiskunnan hyvinvoinnissa, sairauspoissaoloissa, hoitokuluissa ja tuottavuuden laskussa. THL:n arvioiden mukaan perhe- ja lähisuhdeväkivallan kustannukset Suomessa ovat satoja miljoonia euroja vuodessa. (Lähde: THL, thl.fi)

Ehkäisevä työ – oli se sitten puhujatilaisuus, koulutus tai avoin keskustelu – on investointi, jonka tuotto näkyy pitkällä aikavälillä.

Tomas tarjoaa yhteisöille ja yhdistyksille koko Suomen alueella konkreettisen tavan ottaa väkivallan ehkäisy osaksi omaa toimintaa. Hänen puheenvuoronsa väkivallasta oman kokemuksen kautta on käytännönläheinen, rehellinen ja vaikuttava.

Ota yhteyttä , tilaa puhujakeikka ja tule mukaan tekemään työtä, jolla on merkitystä!

Traumat ja selviytyminen: Miten kääntää vaikea kokemus voimaksi ja ymmärrykseksi

Fri, 08 May 2026 17:20:41 GMT

Traumat ja selviytyminen: Miten kääntää vaikea kokemus voimaksi ja ymmärrykseksi

Vaikea kokemus ei katoa, vaikka siitä vaikenisi. Sitä ei voi sulkea pois ja ajatella ajan hoitavan asiaa itsestään. Moni kantaa ikävä kyllä mukanaan raskasta taakkaa vuosia – joskus läpi elämän ilman, että asiaa käsitellään ääneen siitä avoimesti ja rehellisesti puhuen.

Joillakin ihmisillä tie on kuitenkin toisenlainen. Sillä tiellä vaikea menneisyys muuttuu askel askeleelta voimaksi ja ymmärrykseksi.

Trauma jättää jälkensä, mutta ei määritä loppua

Traumaattinen kokemus voi olla moniulotteinen. Vakava loukkaantuminen, väkivalta, pitkäaikainen laiminlyönti tai pelottava kokemus tietyissä tilanteissa voivat jättää sekä fyysisiä että henkisiä traumoja. Suomen Mielenterveys ry:n mukaan trauma voi vaikuttaa ihmisen toimintakykyyn, ihmissuhteisiin ja itsetuntoon pitkään kestäneiden kokemusten jälkeen.

Tomas on esimerkki siitä, miten trauma voi tarjota tien eheytymiseen. Hän sai 15-vuotiaana vakavan iskun päähänsä, josta seurasi aivoverenvuoto ja vakava aivovamma. Hän oli neliraajahalvaantunut, koomassa ja lääkärit epäilivät toipumista. Siitä huolimatta – tai ehkä juuri sen vuoksi – Tomaksesta kasvoi ihminen, joka on kääntänyt traumat vahvuudeksi ja kyvyksi auttaa muita.

Trauma ei siis määritä ihmisen elämän loppua, mutta se voi olla yksi merkittävä luku tarinassa.

Mitä tapahtuu, kun trauma jää käsittelemättä?

Käsittelemätön trauma ei häviä – se muuttaa muotoaan. Se voi näkyä ahdistuneisuutena, univaikeuksina, ylivireytenä tai vaikeutena luottaa muihin. Se voi johtaa päihteiden käyttöön, vetäytymiseen tai vaikeuksiin ihmissuhteissa.

Tomas kertoo, miten hän itse turvautui alkoholiin vuosien ajan sen jälkeen, kun hänen elämänsä romahti. Kyse oli ajasta, joka muodostui arjeksi väkivallasta selviämisen jälkeen. Siitä arjesta puuttui sisältö ja suunta.

Käsittelemätön trauma on kuin haava, jota laastari suojaa, mutta joka ei koskaan pääse parantumaan täysin. Päällisin puolin se voi näyttää siistiltä, mutta pinnan alla on edelleen kivulias kohta.

Kolme vaihetta matkalla traumasta kohti muutosta

1. Tunnistaminen: Ensimmäinen askel on tunnistaa, että jotain on tapahtunut ja tapahtuma on jättänyt jäljen. Monelle tämä kuulostaa itsestään selvältä, mutta käytännössä ihmiset elävät vuosikausia kieltäen tai selittäen pois sitä, mitä ovat kokeneet. Apua on lupa hakea ja ottaa vastaan.

Tunnistaminen ei tarkoita, että täytyy osata nimetä kokemus traumaksi tai käyttää psykologian termejä. Riittää, että alkaa kuunnella itseään: mikä on sellainen asia, jota en ole vielä oikeasti käynyt läpi?

2. Prosessointi: Kokemus pitää käydä läpi jollakin tavalla. Se voi tapahtua terapiassa, kirjoittamalla, luovuuden kautta tai luotettavien ihmisten kanssa puhumalla. Oleellista on, että kokemus tulee näkyväksi sen sijaan, että se jää pelkäksi pinnan alla muhivaksi tunteeksi.

Prosessointi voi olla hidasta ja epälineaarista. Välillä tuntuu, että asiat etenevät, välillä tuntuu siltä kuin olisi taas lähtöruudussa. Tämä kuuluu prosessiin – se ei tarkoita kuitenkaan epäonnistumista.

3. Merkityksen löytäminen: Tämä vaihe ei tule käskemällä eikä aikataulun mukaan. Monelle tulee kuitenkin se hetki jossain vaiheessa, jolloin he alkavat nähdä, mitä vaikea kokemus on opettanut ja miten se voi tuoda uusia merkityksiä elämään.

Tomas löysi merkityksensä puhumalla omasta kokemuksestaan, jollekin toiselle merkitys voi tarkoittaa jotain aivan muuta. Tärkeää on tietää, että merkityksen voi löytää ja sitä voi etsiä yhdessä toisen saman kokeneen tai ammattilaisen kanssa.

Oma tarina on kaikilla erilainen

Kaikkien ei tarvitse nousta lavalle kertomaan tarinaansa. Jokainen voi kuitenkin tehdä sen omalla tavallaan: katsoa taaksepäin ilman tuomitsemista ja kysyä, mitä tämä on minulle opettanut? Mitä vahvuuksia minussa on juuri siksi, että olen selvinnyt traumaattisesta kokemuksesta?

Psykologiassa tätä kutsutaan posttraumaattiseksi kasvuksi. Käsitteellä tarkoitetaan positiivista muutosta, jota voi kokea vaikean elämäntapahtuman jälkeen. Tutkimusten mukaan monet ihmiset raportoivat kasvaneensa henkilökohtaisesti, löytäneensä uusia mahdollisuuksia tai syventäneensä ihmissuhteitaan vastoinkäymisten jälkeen. (Lähde: Tedeschi & Calhoun, 1996, Journal of Traumatic Stress)

On myös tilanteita, joissa oma traumojen prosessointi ei riitä, mikä on täysin normaalia. Jos traumaattinen kokemus vaikuttaa merkittävästi arjen toimintakykyyn, ihmissuhteisiin tai mielenterveyteen, on syytä hakeutua ammattilaisen luo.

Suomessa traumaterapiaa tarjotaan muun muassa psykiatrian poliklinikoilla, yksityisillä terapeuteilla ja mielenterveyspalveluissa. Myös Mieli ry:n kriisipuhelin (09 2525 0111) tarjoaa apua akuuteissa tilanteissa. (Lähde: mieli.fi)

Avun hakeminen ei ole heikkous. Se on rohkeus ottaa oma toipuminen vakavasti.

Voimaksi kääntäminen ei tarkoita unohtamista

On tärkeä huomata, että kokemuksen kääntäminen vahvuudeksi ei tarkoita, että asia olisi ohi tai että sitä ei saisi enää surra ja käsitellä. Se tarkoittaa, että kokemus saa paikkansa osana elämää: sen hyväksyy, eikä kokemus enää hallitse tai rajoita merkittävästi elämää.

Toipuminen on prosessi, ei tapahtuma. Siihen kuuluu ylä- ja alamäkiä, ja joskus tarvitaan ammattilaisen apua. Tärkeintä on, ettei sitä tarvitse tehdä yksin.

Tomas kertoo omasta toipumispolustaan puhujakeikoilla avoimesti ja rehellisesti. Hänen puheenvuoronsa antavat kuulijoille luvan käsitellä myös heidän omia kokemuksiaan ja nähdä ne uudessa valossa.

Tomas vierailee yrityksissä, yhteisöissä ja oppilaitoksissa koko Suomessa. Ota yhteyttä , niin jutellaan lisää, ja räätälöidään puhujakeikka juuri teille.

Puhujakeikka suunnitteilla? Näin valitset vaikuttavan luennoitsijan nuorisotyöhön

Fri, 08 May 2026 17:18:47 GMT

Puhujakeikka suunnitteilla? Näin valitset vaikuttavan luennoitsijan nuorisotyöhön

Hyvä puhuja ei ole se, jolla on eniten näyttää faktoja tai vaikuttavin CV. Hyvä puhuja on henkilö, aito itsensä, joka lavalta poistuessaan ei unohdu mielestä. Hänen kertomaansa miettii vielä pitkään eri tilanteissa niin aamulla herätessä kuin matkalla kouluun.

Nuorisotyössä tällä on erityinen merkitys. Nuoret aistivat “päälle liimatun” roolin ja sen, jos henkilö yrittää olla jotain muuta kuin hän todellisuudessa on.

Mitä nuorisotyössä tarvitaan?

Nuorisotyön ammattilaiset tietävät, että nuorten kanssa toimiessa ei onnistuta pelkällä auktoriteetilla tai valmiilla vastauksilla. Tarvitaan luottamusta, aitoutta ja kyky puhua asioista suoraan ilman saarnaavaa sävyä.

Väkivalta, päihteet ja ulkopuolisuuden kokemus ovat aiheita, joista nuoret kyllä puhuvat keskenään, mutta jos nämä teemat halutaan nostaa rakentavaan muutosta tuottavaan keskusteluun, tarvitaan joku, joka on uskottava. Tämä ei tarkoita välttämättä koulutuksen tuomaa pätevyyttä, vaan paremminkin elämän kautta hankittua kokemusta ja uskottavuutta.

Puhuja, joka lähestyy nuoria niin sanotusti ylhäältä alaspäin, menettää yleisönsä nopeasti. Henkilö, joka puhuu aidosti ihmiseltä ihmiselle, jättää suuremmaan vaikutuksen.

Hyvä huomioida puhujaa valitessa

Omakohtainen kokemus aiheesta: Teoria on tärkeää, mutta nuorisotyössä kokemus puhuu kovempaa. Puhuja, joka on itse elänyt sen mistä puhuu, pystyy luomaan yhteyden yleisöön aivan eri tavalla kuin kirjatiedon varassa toimiva luennoitsija. Omakohtainen kokemus tekee tarinasta uskottavan ja samaistuttavan.

Kyky räätälöidä sisältö: Eri-ikäiset nuoret tarvitsevat erilaisen lähestymistavan. Yläkoululaiselle sopiva puhe voi olla liian karu tai liian abstrakti alakoululaiselle. Hyvä puhuja osaa muokata sisältönsä tilaajan toiveiden ja kohderyhmän tarpeiden mukaan. Jos tilaat puhujaa, kysy etukäteen, miten puhuja huomioi eri yleisöt.

Vuorovaikutteisuus: Yksisuuntainen luento vie asian perille heikommin kuin tilaisuus, jossa nuoret saavat esittää kysymyksiä ja kokevat tulevansa kuulluiksi. Puhuja, joka rohkaisee kysymyksiin ja jaksaa vastata niihin rehellisesti, tekee vaikutuksen. Parhaimmillaan puhujakeikka herättää nuoressa halun jatkaa keskustelua kotona, kaverin kanssa tai jopa ohjaajan kanssa.

Luotettavuus ja turvallisuus: Väkivalta ja päihteet ovat herkkiä aiheita. On tärkeää, että puhuja osaa käsitellä aihetta eri ikäryhmän yleisöille tavalla, joka sopii heille. Tärkeää on myös osata avata keskustelu rakentavasti ja turvallisuuden tunteella. Pyydä tilaajana referenssejä puhujan aiemmista keikoista ja lue palautteita. Hyvä puhuja on saanut palautetta sekä ohjaajilta että nuorilta itseltään.

Selkeä sanoma: Vaikuttavan puheen ytimessä on aina jokin selkeä, muistettava viesti. Ei kymmeniä pointteja, vaan se yksi tärkein asia, joka jää mieleen. Parhaimmillaan sanoma on tarina, josta nuori muistaa jotain vielä vuosia myöhemminkin – eritoten silloin, kun on aika tehdä omia valintoja.

Ammattimaisuus: Vaikka puhuja olisi kokemusasiantuntija, ammattimainen toiminta on tärkeä ominaisuus. Sovitut ajat pitävät, sisältö on sovitettu tilaajan toiveisiin ja tilaisuuden jälkeen puhujaan saa tarvittaessa yhteyden. Ammattimaisuus rakentaa luottamusta.

Kysymyksiä, joita kannattaa esittää puhujalle ennen tilausta

Ennen kuin tilaat puhujakeikan, käy läpi ainakin nämä puhujan kanssa:

Millaisille ryhmille olet puhunut aiemmin?
Miten räätälöit puheesi eri kohderyhmille?
Miten käsittelet mahdolliset voimakkaat tunnereaktiot yleisössä?
Onko sinulla referenssejä tai palautetta nuorisotyön kentältä?
Miten pitkä tyypillinen puheenvuorosi on ja mitä se sisältää?
Voidaanko tilaisuuden rakennetta suunnitella yhdessä?

Hyvä puhuja vastaa näihin kysymyksiin mielellään ja avoimesti.

Tilaisuuden rakenne ratkaisee myös

Puhujakeikka voi olla osa laajempaa kokonaisuutta. Se voi toimia esimerkiksi pohjatyönä ennen asiantuntijan puheenvuoroa tai sen jälkeen mahdollisena keskustelun avauksena. Nuorisotyöntekijä tai opettaja on tärkeä tuki ennen ja jälkeen tilaisuuden.

Tilaisuuden jälkeen kannattaa myös varata aikaa purkuun. Jos aihe on herättänyt tunteita – joita hyvä puheenvuoro usein herättää – nuorella on oltava paikka, johon mennä sekä ihminen, jonka kanssa puhua. Tämä on aina puhujakeikkaa tilaavan tahon vastuulla.

Pitkäkestoinen vaikutus ei synny yhdestä puheenvuorosta, mutta se voi olla kipinä, joka sytyttää jotain pysyvämpää.

Tomas on puhunut nuorille, nuorisotyöntekijöille, opettajille ja vanhemmille, ja saanut palautetta, joka kertoo vaikuttavuudesta. Tomas on aito, suora ja rohkea puhuja, joka uskoo puheeseen ja vaiettuun kokemukseen voimana, ei heikkoutena.

Tomas jakaa tarinaansa ja oppejaan tekemällä puhujakeikkoja yrityksissä, yhteisöissä ja oppilaitoksissa koko Suomessa. Ota yhteyttä , niin jutellaan lisää, ja räätälöidään puhujakeikka juuri teille.

Nuorten väkivaltaisuus ja lähisuhdeväkivalta: Miksi tunteisiin vetoava tarinankerronta toimii väkivallan ehkäisyssä

Fri, 08 May 2026 17:16:26 GMT

Nuorten väkivaltaisuus ja lähisuhdeväkivalta: Miksi tunteisiin vetoava tarinankerronta toimii väkivallan ehkäisyssä

Luvut ja tilastot väkivallan yleisyydestä voivat mennä helposti ohi, jos kuulija ei tunne, että asia koskettaa häntä. Faktat eivät siis ikävä kyllä aina puhuttele kuulijaa, varsinkaan nuorta.

Tarina sen sijaan kiinnostaa ja “osuu ja uppoaa” paremmin – juuri siksi tarinankerronta on yksi tehokkaimmista välineistä väkivallan ehkäisyssä ja asenteiden muuttamisessa.

Nuorten väkivaltaisuus ei synny tyhjästä

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan nuorten tekemä väkivalta on yhteydessä moniin taustatekijöihin: päihdekäyttöön, heikkoon impulssinhallintaan, epävakaaseen kasvuympäristöön ja ryhmäpaineeseen.

Yksi vähiten puhuttu, mutta merkittävimmistä nuorten väkivaltaisuuden taustatekijöistä on nimenomaan ryhmäpaine. Nuori, joka ei ehkä yksin toimisi epäsuotuisasti, voikin toimia hyvin eri tavalla ryhmässä – eritoten jos ryhmässä vallitsee kulttuuri, jossa “kovuus” ja aggressio näyttäytyvät ihailtuina ominaisuuksina.

Tarina nuorena koetusta väkivallasta kuullaan todella

Tomas kertoo oman tarinansa kautta, miten kaikki edellä mainitut tekijät olivat läsnä hänen nuoruudessaan. Päihteet tulivat kuvaan jo 10-vuotiaana. Väkivaltainen käyttäytyminen alkoi ennen yläkouluikää. Kaveripiiri, jossa elettiin, määritti pitkälti sen, mitä pidettiin normaalina – ja tämä normaali oli väkivallan ja päihteiden sävyttämää.

Tomas kertoo itse, kuinka hänen egoaan ruokki nimenomaan se, kun muut katsoivat häntä ylöspäin, jopa peläten. Voittamattomuuden tunne oli koukuttava. Se oli myös vaarallinen.

Kun nuori kuulee tämän kokemuksen jonkun omana tarinana, henkilön itse kertomana, tilanteen tunnistaminen ja samaistuminen ovat mahdollisia. Kokemuksesta puhuminen ei tuomitse ketään, mutta se herättää kuulijan.

Juuri tämän vuoksi tarinat, jotka kertovat seurauksista realistisesti, ovat niin voimakkaita ja väkeviä.

Lähisuhdeväkivalta voi juontaa juurensa lapsuuteen ja nuoruuteen

Lähisuhdeväkivalta on Suomessa vakava ja aliraportoitu ongelma. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan noin 17 prosenttia suomalaisista naisista on kokenut nykyisen kumppanin taholta fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa. Miesten kokema lähisuhdeväkivalta jää vielä useammin piiloon. (Lähde: THL, thl.fi)

Lähisuhdeväkivalta alkaa harvoin fyysisestä iskusta. Se alkaa usein kontrollista, vähättelystä ja eristämisestä – käyttäytymisestä, joka voi juontaa juurensa jo paljon aikaisemmalle, nuoruuden ajoille opittuihin tapoihin toimia.

Juuri siksi nuorten väkivaltaisuuteen puuttuminen ei ole vain nuorisotyön asia – se on myös ennaltaehkäisyä tulevaisuuden lähisuhdeväkivaltaa vastaan.

Tarina väkivallasta omalta polulta on faktaa vahvempi

Tunteisiin vetoava tarina, jossa joku kertoo avoimesti omasta polustaan – siitä, miten väkivaltainen nuoruus olisi jatkuessaan voinut johtaa hyvin erilaiseen aikuisuuteen – madaltaa kynnystä tunnistaa omat toimintamallit ja hakea apua hyvissä ajoin.

Tomas kuvaa omassa tarinassaan, kuinka hänen maailmassaan väkivalta oli arkipäivää jo alakouluikäisestä lähtien. Se oli tapa purkaa pahaa oloa, hankkia arvostusta ja ratkaista konflikteja. Tapa kulki mukana Tomaksen kasvaessa nuoreksi. Kukaan ei onnistunut haastamaan tätä mallia – ennen kuin yksi hetki elämässä teki sen raskaalla, pysäyttävällä tavalla.

Luitko jo Tomaksen tarinan kokonaisuudessaan?

Miksi tunnekokemus muuttaa asenteita?

Ihminen oppii ja muuttaa ajatteluaan helpommin tunteen kuin tiedon kautta. Tätä tukee sosiaalipsykologinen tutkimus, jonka mukaan narratiivisella viestinnällä – eli tarinankerronnalla – on merkittävä vaikutus asenteiden muutokseen erityisesti arkaluonteisissa aiheissa. (Lähde: Green & Brock, 2000, "Transportation into narrative worlds", Journal of Personality and Social Psychology)

Tutkijat kutsuvat tätä "kulkeutumiseksi tarinaan" – tilaksi, jossa kuulija uppoutuu tarinaan niin syvästi, että hän alkaa nähdä maailman tarinan henkilön silmin. Tässä tilassa uudet näkökulmat ja asennemuutokset ovat mahdollisia tavalla, johon pelkkä tiedonsiirto ei pysty.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että ihminen, joka on kuullut oikean ihmisen oikean tarinan, toimii todennäköisemmin toisin kuin ihminen, joka on vain lukenut tai kuullut tilastotietoa. Tarinaan voi samaistua. Tilastoon ei.

Häpeä on vahva muuri, mutta tarina voi kaataa sen

Sekä väkivallan tekemiseen että sen kohteena olemiseen liittyy valtava häpeä. Häpeä on se, mikä johtaa hiljaisuuteen, mikä estää avun hakemisen ja mikä antaa väkivallalle tilaa jatkua.

Kun joku astuu muiden eteen ja kertoo rehellisesti elämästään: “Minä tein näitä asioita, minulla oli päihdeongelma, minä olin väkivaltainen”, hän tekee samalla jotain erittäin merkittävää. Hän osoittaa, että näistä asioista voi puhua, ja puhuminen voi vapauttaa väkivallan tiukasta otteesta.

On myös tärkeä huomio, että nuori voi tarinankerronnan kautta alkaa ymmärtämään, miten valinnoilla on seurauksia ja miten aina voi valita toisin.

Tomas ei kerro omaa tarinaansa puhujakeikoilla turhan kaunistellen. Hän kertoo sen rehellisesti sellaisena, kuin elämä sen todellisuudessa kirjoitti. Juuri tämä rehellisyys tekee puheenvuoroista vaikuttavia.

Kolme hetkeä, jotka muuttivat kaiken: Miten vastoinkäymiset rakensivat minusta yrittäjän

Fri, 08 May 2026 17:13:18 GMT

Kolme hetkeä, jotka muuttivat kaiken: Miten vastoinkäymiset rakensivat minusta yrittäjän

Yrittäjyys ei ole aina suoraviivainen ja helppo matka. Se on sarja valintoja, epäonnistumisia ja uudelleen nousemista. Harvalla yrittäjällä, johtajalla tai työntekijällä on tarina, jossa kaikki on mennyt suunnitelmien mukaan. Juuri siksi aito kokemus vastoinkäymisistä ja myös niistä selviämisestä on väkevä viesti niille, jotka rakentavat jotain omaa tai johtavat muita.

Tomas on elänyt tämän matkan. Hänen tarinansa ei ole perinteinen oppikirjaesimerkki menestyksestä – se on rehellinen kuvaus siitä, miten syvistä sekä synkistä kokemuksista ja ajatuksista voi nousta ja rakentaa jotain merkityksellistä. Tämä vaatii ennen kaikkea rohkeutta jatkaa silloinkin, kun on vaikeinta.

Yrityspuheenvuoroissaan Tomas kertoo juuri tämän tarinan haasteiden voittamisesta kohti menestystä, jossa sinnikkyys on avainasemassa – omin sanoin, omalla äänellään.

Hetki 1: Kun elämä oli vaarassa päättyä

Vuonna 2012 Tomas oli 15-vuotias nuori, jonka elämä oli ajautunut väärään suuntaan. Päihteet ja väkivalta olivat arkipäivää. Eräs lokakuun ilta kotibileissä muutti kaiken lopullisesti: seurasi yhteenotto, jota seurasi massiivinen aivoverenvuoto, leikkaus ja kooma. Lääkärit eivät uskoneet Tomaksen kuntoutuvan enää koskaan.

Mutta Tomas heräsi. Neliraajahalvaantuneena ja vaikeasti aivovammautuneena hän alkoi hitaasti, mutta määrätietoisesti rakentaa itseään uudelleen. Kuntoutus eteni pienin askelin, ja jokainen edistysaskel oli voitto, jonka eteen piti taistella.

Tämä hetki oli lopun sijaan alku, joka tulisi määrittämään sen, millainen ihminen Tomas on ja mitä hän tekee tänä päivänä.

Hetki 2: Kun peilistä katsoi ihminen, jonka piti muuttua

Kuntoutuminen oli pitkä ja kivinen tie. Sairaalasta kotiutuminen ei tarkoittanut, että elämä olisi yhtäkkiä loksahtanut kohdalleen. Työllistymisen ja opiskelupaikan löytymisen kanssa oli haasteita. Tarvittaviin lääkkeisiin oli hädin tuskin varaa, ja alkoholi alkoi jälleen vetää puoleensa.

23-vuotiaana tapahtui jälleen merkittävä käänne. Tomas näki todella muutoksen tarpeen itsessään. Hän jätti alkoholin, haki opiskelupaikkaa tosissaan ja alkoi rakentaa arkea uudelleen. Matka ei ollut helppo, mutta suunta alkoi vihdoin olla oikea. Tomas myös perusti perheen ja hänestä tuli isä, mikä toi lisää tasapainoa elämään.

Hetki 3: Kun yksi kysymys avasi uuden oven

Tomas alkoi treenata turkulaisella kuntosalilla. Eräänä päivänä salin omistaja lähestyi häntä tiedustellen Tomaksen terveydentilan syytä. Tomas kertoi tarinansa, jonka seurauksena hän päätyi seuraavaksi kertomaan tarinansa myös Naantalin yläasteelle – rehellisesti ja avoimesti, ensimmäistä kertaa isolle yleisölle.

Siitä syntyi sanoSTOPväkivallalle-liike. Seurasi lisää puhujakeikkoja kouluihin ja yrityksiin, somen teko ja yrittäjyys, josta Tomas löysi paitsi työn myös tarkoituksen. Hän tunsi vahvasti, että tämä oli juuri se, jota hänen oli tarkoitus tehdä.

Tarina, joka inspiroi kääntämään vaikeudet voitoksi

Tomaksen puheenvuorot keskittyvät henkilökohtaiseen tarinaan – siihen, miten haasteista voi nousta ja miten vaikeistakin lähtökohdista voi rakentaa menestystä. Tomas ei puhu teorioista tai luennoi tilastoista, vaan kertoo oman tarinansa ja kokemuksensa aiheesta.

On hyvä muistaa, että vastoinkäymiset kuuluvat elämään. Ne voivat tulla yllättäen, ne voivat tuntua ylivoimaisilta ja ne voivat kaataa koko elämän. Usein kyse on kuitenkin jaksosta elämässä, joka ei määritä sitä, mihin ihminen pystyy ja mikä hänen lopun elämänsä tarina on. Sen määrittää se, mitä hän päättää tehdä seuraavaksi.

Tomaksen kokemuksista ja tiestä tähän päivään voi ottaa inspiraatiota, mallia ja samaistumispintaa jokainen yritysmaailmassa työskentelevä. Moni yrittäjä ja työntekijä tietää, että onnistuminen ei synny ilman matkaa, ja että matka vaatii ennen kaikkea rohkeutta jatkaa silloinkin, kun jokainen askel tuntuu vaikealta.

Tomas tekee puhujakeikkoja yrityksissä, yhteisöissä, yhdistyksissä ja julkisella sektorilla koko Suomessa. Ota yhteyttä , niin jutellaan lisää, ja räätälöidään puhujakeikka juuri teille.